Frisbeegolf säännöt aloittelijalle – radan kulku ja perusheitot

Frisbeegolf eli disc golf on yksi Suomen nopeimmin kasvaneista ulkolajeista: ratoja on satoja ympäri maata, ja niillä pelaaminen on useimmiten ilmaista. Idea on yksinkertainen – heität kiekon aloituspaikalta kohti maalikoria ja yrität saada sen koriin mahdollisimman vähillä heitoilla, aivan kuten tavallisessa golfissa pallon ja reiän kanssa. Tämä opas käy läpi frisbeegolfin säännöt aloittelijalle: miten yksi väylä pelataan alusta loppuun, mitkä ovat perusheitot ja mitä kiekkoja kannattaa hankkia, sekä ne muutamat säännöt, joihin aloittelija useimmiten kompastuu.

Mitä frisbeegolf on ja kenelle se sopii

Frisbeegolfissa pelataan rataa, joka koostuu yleensä 9 tai 18 väylästä. Jokaisella väylällä on oma aloituspaikka (tiiauspaikka) ja päässä metallinen maalikori ketjuineen. Tavoitteena on kuljettaa kiekko aloituspaikalta koriin, ja väylän tulos on heittojen määrä mahdollisine rangaistusheittoineen. Kun kaikki väylät on pelattu, pienimmän yhteistuloksen heittänyt voittaa.

Laji sopii lähes kaikenikäisille ja -kuntoisille, sillä kävely radalla on kevyttä ja heittotekniikan voi oppia vähitellen. Aloittaminen on edullista: tarvitset vain muutaman kiekon ja mukavat ulkoiluvaatteet. Lajin virallisista säännöistä vastaa kansainvälisesti kattojärjestö PDGA (Professional Disc Golf Association), ja Suomessa toimintaa koordinoi Suomen frisbeegolfliitto (SFL).

Näin yksi väylä pelataan – radan kulku vaihe vaiheelta

Yhden väylän kulku on aina sama riippumatta siitä, pelaatko yksin vai porukalla. Vaiheet menevät näin:

1. Avausheitto tiiltä. Ensimmäinen heitto tehdään aloituspaikalta. Heiton irrotushetkellä vähintään yhden tukipisteen (yleensä jalan) on kosketettava tiiausaluetta, eikä mikään kehon osa saa koskettaa alueen ulkopuolelle.
2. Seuraavat heitot heittopaikalta (lie). Siellä mihin kiekko pysähtyi, on uusi heittopaikka eli lie. Merkitse paikka joko jättämällä kiekko maahan tai asettamalla erillinen merkkikiekko (mini) sen eteen. Heittäessäsi tukipisteen on kosketettava heittopaikkaa, eikä mikään kehon osa saa olla kiekon etupuolella.
3. Koriin asti. Toistat heittoja, kunnes kiekko jää lopulta maalikoriin. Väylä on pelattu loppuun vasta, kun kiekko lepää korin ketjujen varassa tai sen pohjakorissa – pelkkä ketjujen osuminen tai korin päälle jääminen ei riitä.

Monet pihapelit noudattavat samaa ”vähimmillä yrityksillä maaliin” -ajatusta; esimerkiksi Mölkyn säännöissä tähdätään tarkkaan tiettyyn pistemäärään, kun taas frisbeegolfissa pienin luku voittaa.

Kuka heittää ensin

Heittojärjestys pitää huolta siitä, ettei kukaan joudu heiton tielle. Perussääntö: väylän aikana heittovuorossa on aina se pelaaja, jonka kiekko on kauimpana korista. Tiillä puolestaan aloittaa se, joka sai edelliseltä väylältä parhaan (pienimmän) tuloksen. Varmista aina ennen heittoa, ettei kiekon lentoradalla ole muita ihmisiä – olet itse vastuussa jokaisesta heitostasi.

Tuloksen laskenta: par, birdie ja bogey

Jokaiselle väylälle on määritelty par, eli odotettu heittomäärä. Tulosta kuvataan suhteessa pariin samoilla termeillä kuin golfissa:

• Par – väylä pelattu juuri odotetulla heittomäärällä (esim. kolme heittoa par 3 -väylällä).
• Birdie (–1) – yksi heitto parin alle. Par 3 -väylällä se tarkoittaa kahta heittoa.
• Eagle (–2) – kaksi heittoa parin alle, esimerkiksi par 4 kahdella heitolla.
• Bogey (+1) – yksi heitto parin yli; par 3 -väylällä neljä heittoa. Kaksi yli on tuplabogey ja niin edelleen.
• Ässä – väylä yhdellä heitolla suoraan tiiltä koriin (hole-in-one).

Aloittelijan ei kannata stressata tuloksesta: tärkeintä on laskea heitot rehellisesti ja nauttia kierroksesta.

Perusheitot aloittelijalle

Frisbeegolfissa pärjää pitkälle kolmella perusheitolla. Harjoittele niitä rauhassa – tekniikka ja painonsiirto tuovat pituutta huomattavasti enemmän kuin pelkkä voima.

Rystyheitto (backhand)

Yleisin ja tärkein heitto. Kiekko pidetään kämmenselkä menosuuntaan ja heitto tehdään vartalon edestä aukeavalla liikkeellä. Ota tukeva ote, vie kiekko taakse ja siirrä paino tasaisesti kiihtyvällä liikkeellä takajalalta etujalalle lantion käännön avulla. Pidä kiekko mahdollisimman tasaisena irrotushetkellä, jotta se ei kaadu heti sivulle.

Kämmenheitto (forehand eli flick)

Kämmenheitossa kiekko heitetään kämmenpuoli menosuuntaan, ranneliikkeellä ”läiskäisten”. Se on kätevä, kun este pakottaa kiekon kaartamaan toiseen suuntaan kuin rystyheitto. Monelle aloittelijalle kämmenheitto tuntuu aluksi hankalalta, joten opettele ensin varma rystyheitto.

Putti

Putti on lyhyt, tarkka heitto korin lähellä. Käytä hidasta putteria, tähtää ketjujen keskelle ja heitä pehmeästi ylöspäin kaartaen. Lähellä koria kannattaa suosia varmaa puttia ennemmin kuin voimakasta heittoa.

Mitä kiekkoja aloittelija tarvitsee

Frisbeegolfkiekot eroavat tavallisesta rantafrisbeestä: ne ovat pienempiä, painavampia ja lentävät eri tavoin. Kiekot jaetaan kolmeen päätyyppiin lentonopeuden mukaan. Aloittelijalle riittää mainiosti kolmen kiekon starttisetti, jollaisia myydään valmiina paketteina.

• Putteri – hidas ja tarkka kiekko lyhyille heitoille ja puteille.
• Keskimatkan kiekko eli midari – tasapaino pituuden ja hallinnan välillä; lentää putteria pidemmälle mutta on helpompi hallita kuin draiveri. Nopeusarvo on tyypillisesti 4–5.
• Väylädraiveri – pisimmät heitot. Aloittelijan kannattaa valita hitaampi väylädraiveri (nopeus noin 6–9), ei nopeaa pitkän matkan draiveria, joka on tarkoitettu yli 80 metrin heittoihin ja vaatii kovan heittonopeuden.

Valitse aloittaessasi kevyempiä kiekkoja, noin 130–169 grammaa, sillä ne lähtevät helpommin lentoon ja kantavat pienemmälläkin voimalla. Kiekon kyljessä näkyy usein neljä lukua (nopeus, liito, vakaus ja häntä), mutta aloittelijan ei tarvitse opetella niitä heti ulkoa – riittää, että tunnistaa putterin, midarin ja draiverin erot.

Tärkeimmät säännöt, jotka aloittelijan on hyvä tietää

Suurin osa kierroksesta sujuu edellä kuvatulla perusrytmillä. Näihin erikoistilanteisiin törmää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin:

Rajan ulkopuolelle (OB)

Rata-alueella voi olla rajattuja alueita, kuten tie, vesistö tai pelto, jotka ovat pelialueen ulkopuolella (out of bounds, OB). Jos kiekko pysähtyy OB-alueelle, tulokseen lisätään yksi rangaistusheitto. Seuraavan heiton saa tehdä valintansa mukaan joko viimeisestä kohdasta, jossa kiekko oli pelialueella, edelliseltä heittopaikalta tai mahdolliselta erikseen merkityltä pudotusalueelta (drop zone). Heittäessäsi mikään tukipiste ei saa koskettaa OB-aluetta.

Pakolliset kiertopisteet (mando)

Joillakin väylillä on pakollinen kiertopiste eli mando – usein puu tai tolppa, joka on kierrettävä merkitystä suunnasta. Jos kiekko menee kiertopisteen väärältä puolelta, tulokseen lisätään rangaistusheitto ja peli jatkuu merkityltä pudotusalueelta tai, ellei sellaista ole, edelliseltä heittopaikalta.

Puttausalue ja 10 metrin sääntö

Korin ympärillä on 10 metrin säteinen puttausalue. Kun heittopaikkasi on tämän alueen sisällä, et saa astua heiton yli: hypyt, askeleet ja putin suuntaan kaatuminen ovat kiellettyjä, ja sinun on pysyttävä tasapainossa heittopaikan takana, kunnes kiekko on pysähtynyt. Sääntöä rikkova heitto lasketaan ja päälle tulee yksi rangaistusheitto.

Kadonnut kiekko

Kiekkoa etsitään yhdessä enintään kolme minuuttia. Jos kiekko ei löydy, palataan edelliselle heittopaikalle ja heitetään uudestaan yhdellä rangaistusheitolla. Kirkkaanväriset kiekot ja nimen kirjoittaminen kiekon kylkeen vähentävät kadonneita kiekkoja huomattavasti.

Etiketti ja aloittelijan yleisimmät virheet

Frisbeegolf on niin sanottu Spirit-laji, jossa reilu peli ja toisten huomioiminen ovat osa sääntöjä. Muutama pelikulttuurin perusasia kannattaa pitää mielessä:

• Odota rauhassa, että edellä pelaava ryhmä on siirtynyt turvallisen matkan päähän ennen kuin heität.
• Älä häiritse heittovuorossa olevaa – ole hiljaa ja pysy hänen takanaan.
• Puut ja pensaat ovat osa rataa; niiden katkominen tai taivuttaminen on kiellettyä ja tuo kisoissa rangaistuksen.
• Vie roskat mukanasi ja jätä rata siistiin kuntoon seuraaville.

Tyypillisiä aloittelijan virheitä ovat liiallinen voiman käyttö tekniikan sijaan, kiekon kallistuminen irrotushetkellä sekä liian nopeiden draiverien hankkiminen heti alkuun. Aloita hitailla ja kevyillä kiekoilla, keskity tasaiseen rystyheittoon ja varmaan puttiin – pituus tulee harjoittelun myötä.

Jos pihapelien ja ulkoliikunnan säännöt kiinnostavat laajemmin, tutustu myös Kubbin sääntöihin ja krokettiin, tai hae ideoita koko kesän tekemiseen parhaista kesän aktiviteeteista. Mailapelejä harrastaville sopii myös padelin sääntöjen opas, ja lasten pihaleikkeihin löydät vinkkejä ulkoleikkivälineistä.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mitä eroa on frisbeegolfilla ja tavallisella frisbeellä?

Frisbeegolfkiekot ovat pienempiä, painavampia ja aerodynaamisesti erilaisia kuin kevyt rantafrisbee. Ne on suunniteltu lentämään pitkälle ja hallitusti, ja ne jaetaan puttereihin, midareihin ja draivereihin. Tavallisella frisbeellä pelaaminen radalla on hankalaa, koska se ei kanna eikä ohjaudu samalla tavalla.

Kuinka monta kiekkoa aloittelija tarvitsee?

Yksi putteri riittää ensimmäiselle kierrokselle, mutta mukava aloituspaketti on kolmen kiekon setti: putteri, midari ja väylädraiveri. Näillä selviää suurimmasta osasta väylän tilanteita. Valitse kevyitä, noin 130–169 gramman kiekkoja.

Mitä OB tarkoittaa frisbeegolfissa?

OB (out of bounds) on pelialueen ulkopuolinen, radan säännöissä merkitty alue. Jos kiekko jää OB-alueelle, tulokseen lisätään yksi rangaistusheitto ja heitto jatketaan esimerkiksi viimeisestä kohdasta, jossa kiekko oli vielä pelialueella.

Paljonko frisbeegolfin pelaaminen maksaa?

Valtaosa Suomen julkisista radoista on maksuttomia, joten ainoa välttämätön kulu ovat kiekot. Kolmen kiekon starttisetin saa edullisesti, ja yksittäiset kiekot ovat tyypillisesti muutaman kympin hintaisia. Osa yksityisistä radoista voi periä pelimaksun.

Mikä on par frisbeegolfissa?

Par on väylän odotettu heittomäärä. Jos pelaat par 3 -väylän kolmella heitolla, tulos on par; kaksi heittoa on birdie ja neljä bogey. Koko radan tulos lasketaan yhteen, ja pienin kokonaismäärä voittaa.